Kauden loppu?

Tässä kesäsäilytyspaikassa renkaiden päällä levätessä ei vielä voida olla aivan varmoja tuosta kauden loppumisestakaan. Syksy vain tahtoo tulla niin äkkiä, että meloja huomaa sään viilenneen ja vesireittien tulevan siinä samassa kesälämpimiin verrattuna vähemmän luokseen vetäviksi. Ruskan värit ovat juuri nyt tietysti parhaimmillaan, joten sen puolesta kuvaajan kyllä tekisi mieli vielä lähteä vaikka Julma-Ölkyn kanjonilaaksoon. Sinne on pitkin kesää jo tehnyt mieli, mutta aikataulut eivät vain ole parin osalta kohdanneet.






Jos vaikka tulisi viime syksyn kaltainen lämmin jakso, niin saattaisipa tuota pätkän vielä meloa. Ja voihan sitä aikataulun yksiköllä yksinkin tehdä. Se nyt vain vaatisi viitseliäisyyttä ja orientaation muutosta pois "kaksinretkeilystä".  Näin syksyllä jää tuossa kajakkien äärellä pohtimaan myös hieman kaukaisempaa tulevaa! Mielessä on vuosien takainen ja koettu veneen talviteloille kääntö. Siinä nostettiin masentavan usvaisessa ja kylmässä syyssäässä kolmeen mieheen vanhan kalaväärtin venettä pukkien päälle kevättä odottelemaan. Kääntämisoperaation jälkeen omistaja jäi kahden muun yllätykseksi veneelleen apeana katsomaan mökkirantansa suuntaan. Siinä kaverit hieman hämillään odottelivat useamman minuutin päänsä painanutta veljeä. Vihdoin toinen ystävistä rohkeni varovasti kyselemään, että oliko joku tai jompikumpi jotenkin pahoittanut veljen mielen. Mitään sellaista ei onneksi ollut tapahtunut, vaan veneen omistaja oli vain jäänyt hyvästelemään veneensä, koska mieleen oli noussut outo tunne siitä, että jos vaikka sitä seuraavaa kevättä ei tulisikaan. Ja näinhän se elämä menee! Vaikka turhaan kaveri murehti, sillä pian kymmenen vuoden keväät hän on jo tuon veneensä taas kesän riemuihin teljolta nostanut. Mutta mistä sen nyt jo näin syksyllä tietää näiden kahden kajakinkaan tulevan kesän yhdessä matkaamiset. Tänäkin kesänä vain kuusi yhteistä retkeä! Bigfootikin matkasi auton katolla ihan yksikseen tommoset 2500 kilometria. Niin tai jos vaikka vaihtuisivat jopa uusiin, sillä onhan takana jo viisi avovesikautta. Talven säilytykseenkin joutunevat erillään tai ainakin uuteen paikkaan. Vanhat vajat ja viime talven sisämajoitus on purettu pois, joten näin on vain etsittävä uudet suojat. Eihän noin mukavia vehkeitä sentäs sään armoille jätetä!







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vierailu Hossan kansallispuistoon - Julma-Ölkky

Paddles in Heaven