No jo vain päästiin vihdoinkin tutustumaan Muurolan altaan puitteissa tähänkin osaan Kemijokea. Kumpaisellekin tuttu jokipätkä vuosien ja jopa vuosikymmenten ajalta, mutta nyt ensimmäisen kerran kajakista käsin koettuna. Ennen pohjattoman energiantarpeemme tyydyttämiseen valjastamista joen tämä kohta on ollut lohenpyynnön ykköspaikkoja. Lohista ja elävästä koskivirtauksesta on nyt jäljellä vain vanhojen tarinat, sillä virta on ollut jo yli puoli vuosisataa kahlittuna Petäjäskosken voimalaitoksen rauhallisena vesivarastona.
Muurola --> kts. Kemijoki (GoogleMap)
Säätiedotus lupasi aamuun aurinkoa ja pilvistyvää iltapäivää. Näinpä auton nokka suunnattiin hyvissä ajoin aamupäivästä kohti Muurolaa. Taivas oli osin hyvinkin pilvetön, mutta ilmeisesti se oli yön sade, joka nostatti aamun lämmössä ohuen usvaverhon kirkkaimman valon eteen. Joen pinta säteili tässä hieman mystisessä valaistuksessa peilityynenä juuri kuin tälle melojaparille tehtynä, sillä kumpainenkaan kun ei juurikaan tuulista vesikeliä rakasta. Valo vain oli kuvanoton kannalta kamalin mahdollinen. Olisi kai pitänyt olla jokin ihmedigivehje tallentamassa veteen heijastuvan valon sävyjä, jotta koettu ja nähty välittyisi myös lukijalle. Jonkin pienen käsityksen melojien kokemasta kauneudesta, ilman raikkaudesta ja paikan rauhasta voi kai kuitenkin oheisista kuvistakin löytää. Mitä nyt tunnelmaa ja rauhaa sorsastuskauden aloituksen aiheuttama "tykinjyly" ja koirien haukku hieman häiritsi. Niin ja kahvi muuten oli taas juuri niin hyvää, kun se tällaisilla reissuilla pitääkin olla.
