maanantai 27. maaliskuuta 2017

Mennään sitten vaikka yksiköllä yksin - 20-luvun malliin

Se vain mahtaa olla aika uudelle sivustolle ja vanhojen hyvien muistojen poistolle.  Jos vaikka aluksi laittaisin sinne mahdolliseen uuteen katsottavaksi viime vuoden "yksinvideoita" ja sen sellaista! Tulevaankin kai pitää jotenkin varautua. Se kun tuo melontakausi 2016 jo meni enemmän sillain ihan melkein ilman kaveria. Niinkuin muuten teki koko lomakin! Tänne en ole niitä viimevuotisia yksinäisten kajakkireissujen goprovidoita vielä laittanut, kun jopa otsikko tuolla melontarakkausblogilla on "...kaksin kaunihimpi". Vinkki ja koko ideakin nettiblogiin tuli aikanaan tuolta "toiselta".

Jos vaikka nyt ihan aluksi tulevalle suvelle kevyen teltan ja keittovehkeet laittaisin, niin voisin kesäksi elämäni vaikka järviluodoille ja saarten rannoille muuttaa. Katselin jo ihan jopa ostaakseni sellaista ekologista risukeitintä. Se kun menee olemattomaan tilaan ja polttoaineet löytyy luonnosta. Ja kalaahan meikäläinen saa ja osaa onkia vaikka maantien kuralätäköstä. Inari tai Kemijoen latvavedet vain saattaisivat kuitenkin olla sadevesilammikkoa hieman saalisvarmempia. Ehkä sitä kuitenkin yksinkin pärjäisi, vaikka se kyllä meikäläisen tapauksessa noin sosiaalisessa mielessä lähes mahdottomalta tuntuukin. (Kuva/kortti vuodelta 1928- Lappilaista matkailueksotiikkaa saksanmaalaisille).

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kajakit telakalle

Niin tai ei sen ihmeemmin telakalle, sillä  oikeastihan Bigfootti ja Tiwok pääsivät uuteen varastoon. Se vain on jotenkin hieman outoa sanoa "telakalle", sillä kattotuoleihinhan nuo laitettiin roikkumaan. Uuteen katonaluseen  oli päästävä, koska aiemmat suojat purettiin. Onneksi kajakeille ja niiden omistajille itselleen, että tämä paikka saatiin käyttöön. Se kun ei kerros- ja rivariasukkaan ole ihan  helppoa näille kesän riemupeleille löytää  järkevää  ja rosvoilta turvattua suojaa . Onneksi kumpaisenkin melojan lapsissa on noita omakotiasujia ja heissä avun tarjoamiseen riittävää kiltteyttä. Nytkään ei siis ainakaan lumi pääse venhoja painamaan eikä myyrät pesiään niihin tekemään.



torstai 22. syyskuuta 2016

Kauden loppu?

Tässä kesäsäilytyspaikassa renkaiden päällä levätessä ei vielä voida olla aivan varmoja tuosta kauden loppumisestakaan. Syksy vain tahtoo tulla niin äkkiä, että meloja huomaa sään viilenneen ja vesireittien tulevan siinä samassa kesälämpimiin verrattuna vähemmän luokseen vetäviksi. Ruskan värit ovat juuri nyt tietysti parhaimmillaan, joten sen puolesta kuvaajan kyllä tekisi mieli vielä lähteä vaikka Julma-Ölkyn kanjonilaaksoon. Sinne on pitkin kesää jo tehnyt mieli, mutta aikataulut eivät vain ole parin osalta kohdanneet.






Jos vaikka tulisi viime syksyn kaltainen lämmin jakso, niin saattaisipa tuota pätkän vielä meloa. Ja voihan sitä aikataulun yksiköllä yksinkin tehdä. Se nyt vain vaatisi viitseliäisyyttä ja orientaation muutosta pois "kaksinretkeilystä".  Näin syksyllä jää tuossa kajakkien äärellä pohtimaan myös hieman kaukaisempaa tulevaa! Mielessä on vuosien takainen ja koettu veneen talviteloille kääntö. Siinä nostettiin masentavan usvaisessa ja kylmässä syyssäässä kolmeen mieheen vanhan kalaväärtin venettä pukkien päälle kevättä odottelemaan. Kääntämisoperaation jälkeen omistaja jäi kahden muun yllätykseksi veneelleen apeana katsomaan mökkirantansa suuntaan. Siinä kaverit hieman hämillään odottelivat useamman minuutin päänsä painanutta veljeä. Vihdoin toinen ystävistä rohkeni varovasti kyselemään, että oliko joku tai jompikumpi jotenkin pahoittanut veljen mielen. Mitään sellaista ei onneksi ollut tapahtunut, vaan veneen omistaja oli vain jäänyt hyvästelemään veneensä, koska mieleen oli noussut outo tunne siitä, että jos vaikka sitä seuraavaa kevättä ei tulisikaan. Ja näinhän se elämä menee! Vaikka turhaan kaveri murehti, sillä pian kymmenen vuoden keväät hän on jo tuon veneensä taas kesän riemuihin teljolta nostanut. Mutta mistä sen nyt jo näin syksyllä tietää näiden kahden kajakinkaan tulevan kesän yhdessä matkaamiset. Tänäkin kesänä vain kuusi yhteistä retkeä! Bigfootikin matkasi auton katolla ihan yksikseen tommoset 2500 kilometria. Niin tai jos vaikka vaihtuisivat jopa uusiin, sillä onhan takana jo viisi avovesikautta. Talven säilytykseenkin joutunevat erillään tai ainakin uuteen paikkaan. Vanhat vajat ja viime talven sisämajoitus on purettu pois, joten näin on vain etsittävä uudet suojat. Eihän noin mukavia vehkeitä sentäs sään armoille jätetä!







keskiviikko 24. elokuuta 2016

Iltamelonta


Tyyni ja kaunis työpäivän jälkeinen ilta houkutteli nauttimaan iltamelonnan riemusta. Norvajärvi on onneksi riittävän lähellä tällaiselle pikaiselle poikkemiselle. Reilun parin tunnin viivähdys järvelle oli täynnä kaunista veden kalvoltakin heijastuvaa syksyn valoa ja vielä kohtuullisen korkealta paistavan auringon lämpöä.

Norvajärvi GoogleMaps

Lähtöpaikkana taas kerran vanhan lentosataman ja saksalaisen sotilashautausmaan viereinen veneenlaskubetoni. Kahvit nautittiin leppoisan meloskelun jälkeen jonkun onnellisen mökinomistajan hiekkarannalla. Ei sitä nyt aivan mökkirannalle kehdattu rantautua, mutta jos jollakulla on sata metriä tuollaista rivieraa, niin kyllä sitä nyt mahtaa häpeilemättä muutamasta metristä vieraskin nauttia. Kovin tyhjiltä mökit laajemminkin jo tässä vaiheessa kesää ja varsinkin tietysti työviikkoakin näyttivät. Kajakkien päästyä kuljetusvälineensä katolle kumpainenkin melojista pulahti uimaan vielä yllättävänkin lämpimän järven syleilyyn. Kaikella tavalla siis hyvin virkistävä reissu!



















lauantai 20. elokuuta 2016

Muurola

No jo vain päästiin vihdoinkin tutustumaan Muurolan altaan puitteissa tähänkin osaan Kemijokea. Kumpaisellekin tuttu jokipätkä vuosien ja jopa vuosikymmenten ajalta, mutta nyt ensimmäisen kerran kajakista käsin koettuna. Ennen pohjattoman energiantarpeemme tyydyttämiseen valjastamista joen tämä kohta on ollut lohenpyynnön ykköspaikkoja. Lohista ja elävästä koskivirtauksesta on nyt jäljellä vain vanhojen tarinat, sillä  virta on ollut jo yli puoli vuosisataa kahlittuna Petäjäskosken voimalaitoksen rauhallisena vesivarastona.

Muurola --> kts. Kemijoki  (GoogleMap)

Säätiedotus lupasi aamuun aurinkoa ja pilvistyvää iltapäivää. Näinpä auton nokka suunnattiin hyvissä ajoin aamupäivästä kohti Muurolaa. Taivas oli osin hyvinkin pilvetön, mutta ilmeisesti se oli yön sade, joka nostatti aamun lämmössä ohuen usvaverhon kirkkaimman valon eteen. Joen pinta säteili tässä hieman mystisessä valaistuksessa peilityynenä juuri kuin tälle melojaparille tehtynä, sillä kumpainenkaan kun ei juurikaan tuulista vesikeliä rakasta. Valo vain oli kuvanoton kannalta kamalin mahdollinen. Olisi kai pitänyt olla jokin ihmedigivehje tallentamassa veteen heijastuvan valon sävyjä, jotta koettu ja nähty välittyisi myös lukijalle. Jonkin pienen käsityksen melojien kokemasta kauneudesta, ilman raikkaudesta ja paikan rauhasta voi kai kuitenkin oheisista kuvistakin löytää. Mitä nyt tunnelmaa ja rauhaa sorsastuskauden aloituksen aiheuttama "tykinjyly" ja koirien haukku hieman häiritsi. Niin ja kahvi muuten oli taas juuri niin hyvää, kun se tällaisilla reissuilla pitääkin olla.






















sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Retki Vuotungin aalloille

Kuusamon järvien tututustuminen jatkui Vuotungin merkeissä. Juhannuksen jälkeistä säätä ei voinut ihan helteiseksikään kutsua, mutta onneksi aurinko jaksoi hetkittäin hellien näyttäytyä. Sehän melojille riitti, vaikka pohjoinen tuuulenpuhuri kotomaamme kesän luonteesta muistuttikin.

Retkelle lähdettiin Kuntijoen Kuntijärven puoleisesta venesataman päästä. Vesi oli kesäisen matalalla, joten kaksikkoa hieman arvelutti kajakkien pohjan ja maapallon välisen veden riittävyys. Ahtaaksihan joen koskirovikot osoittautuvat, mutta kohtuudellahan niistä selvittiin.

Tavoitteeksi asetettiin Heponiemen kierto ja poikkeaminen Jyrkänkoskella ennen Vuotungin kylän rantoihin tutustumista. Suunnitelmaan kuului myös Ala-Vuotungin bongaaminen, mutta tuuli ja Välijoen virtaus Saarenkyläntien sillan alla lymyilevine kivikkoineen perui tuon ajatuksen.

Kuntijoen ylöspinnistyksen jälkeen oltiin taas yhtä isoa elämystä rikkaampia. Mukaan tarttui myös pari Jyrkänkosken vanhan liippatehtaan jäännöksistä napattua liippakivien sekunda-aihioita, palaneet käsivarret ja muutama lisänaarmu kajakkien pohjissa.

Vuotunki & Kuntijoki (Google Maps)

Saat kuvankatselun klikkaamalla vaikkapa tuota ensimmäistä kuvaa!