Vierailu Hossan kansallispuistoon - Julma-Ölkky

Muutaman vuoden jahkaamisen jälkeen Bigfoot ja Tiwok pääsivät lauantaina 29.7. kastautumaan Julman Ölkyn mustaan veteen. Tästä oli haaveiltu jo monena aiempana kesänä, mutta eipä ollut saatu aikaiseksi. Nyt kai Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksikin Hossan saama kansallispuistostatus oli liikkellelähdön houkutin. Niin tai kuka noista syistä ja aivoituksista aina tietää. Vai onko se sillä tavalla, että lähivedet alkavat jo käymään liian tutuiksi. Ja toisaalta - lähivesi se tuo eteläisen Kuusamon kanjonijärvikin on. 

Retken "esivalmisteluna" matka alkoi perjantain ajeluna Kuusamoon. Siellä nautittiin kuluvan kesän ehkä kauneimmasta, lämpimimmästä ja tyyneimmästä illasta ja siinä ohessa ystävien huolenpidosta. Sauna tarjosi makeat löylyt ja järven vesi helli parinkymmenen asteen kylvyllä. Yön jälkeen pikainen aamupala ja yhdeksältä taipaleelle. Ja mitäpä tuosta tunnin autolla ajelusta sen enempää kirjoittelemaan. Sen verran kuitenkin, että ennen järvelle menoa poikettiin Hossan upeassa luontokeskuksessa. Keskuksen myyntitiskiltä täydennettiin karttavarastoa kansallispuiston uudella kastumista sietävällä karttalehdellä ja käytiin lyhyesti läpi matkamuistomyymälän tarjonta.

Setsemän kilometrin soratierymyttelyn jälkeen oltiin päämäärän äärellä. Julma-Ölkyn parkkipaikka oli jo tässä vaiheessa aamupäivää varsin tehokkaasti kansoitettuna. Autojen rekisterinumeroista ja ympärillä kuuluvasta puheensorinasta saattoi hyvinkin päätellä, että paikan matkailijajoukko koostui useasta eri kansallisuudesta. Melomaankin lähdettiin ranskalaisen ryhmän perään. Kajakkien veteenlaskuun päästiin lyhyellä kantamisella ainoasta tarjolla olevasta paikasta. Tuo hieman ahdas ja kivikkoinen veneenlaskuluiska tarjosi siedettävät vesillelähdön puitteet. Sopu antoi nytkin sijaa - niin kahdelle kajakkimelojalle kuin myös tuolle lähtöään touhunneelle kolmen hengen bretonijoukolle. Tämä mainittu kansallisuuspäätelmä tuosta ryhmästä perustuu vain ja ainoastaan kielen kuulemiseen - ei ymmärtämiseen eikä kansatieteelliseen tutkimukseen. Hyvin olivat kuitenkin melontahommiin varustautuneet - oli nimittäin kypärät päässä ja paukkuliivit päällä yms...

Kuvamaailma ja video kertokoon retken aurinkoisen ja pieneltä osin myös sateisen tarinan! Ja muuten se turisteja kuskaava ja videollakin kajakkeja keikuttava rautavene ei tuohon maisemaan kuulu. Puusellainen ja turistien kuskaamiseen soveltuva soutumallinen kyllä, mutta ei tuollainen rohjake. Voisivat käydä Kemi-Ounasjoella katsomassa safarifirmojen veneistä mallia.

Klikkaa kuva katselumoodiin!














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paddles in Heaven