Tchaikovskilla ylös ja rockmusiikilla alas

Vierailu Hossan kansallispuistoon - Julma-Ölkky

Muutaman vuoden jahkaamisen jälkeen Bigfoot ja Tiwok pääsivät lauantaina 29.7. kastautumaan Julman Ölkyn mustaan veteen. Tästä oli haaveiltu jo monena aiempana kesänä, mutta eipä ollut saatu aikaiseksi. Nyt kai Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksikin Hossan saama kansallispuistostatus oli liikkellelähdön houkutin. Niin tai kuka noista syistä ja aivoituksista aina tietää. Vai onko se sillä tavalla, että lähivedet alkavat jo käymään liian tutuiksi. Ja toisaalta - lähivesi se tuo eteläisen Kuusamon kanjonijärvikin on. 

Retken "esivalmisteluna" matka alkoi perjantain ajeluna Kuusamoon. Siellä nautittiin kuluvan kesän ehkä kauneimmasta, lämpimimmästä ja tyyneimmästä illasta ja siinä ohessa ystävien huolenpidosta. Sauna tarjosi makeat löylyt ja järven vesi helli parinkymmenen asteen kylvyllä. Yön jälkeen pikainen aamupala ja yhdeksältä taipaleelle. Ja mitäpä tuosta tunnin autolla ajelusta sen enempää kirjoittelemaan. Sen verran kuitenkin, että ennen järvelle menoa poikettiin Hossan upeassa luontokeskuksessa. Keskuksen myyntitiskiltä täydennettiin karttavarastoa kansallispuiston uudella kastumista sietävällä karttalehdellä ja käytiin lyhyesti läpi matkamuistomyymälän tarjonta.

Setsemän kilometrin soratierymyttelyn jälkeen oltiin päämäärän äärellä. Julma-Ölkyn parkkipaikka oli jo tässä vaiheessa aamupäivää varsin tehokkaasti kansoitettuna. Autojen rekisterinumeroista ja ympärillä kuuluvasta puheensorinasta saattoi hyvinkin päätellä, että paikan matkailijajoukko koostui useasta eri kansallisuudesta. Melomaankin lähdettiin ranskalaisen ryhmän perään. Kajakkien veteenlaskuun päästiin lyhyellä kantamisella ainoasta tarjolla olevasta paikasta. Tuo hieman ahdas ja kivikkoinen veneenlaskuluiska tarjosi siedettävät vesillelähdön puitteet. Sopu antoi nytkin sijaa - niin kahdelle kajakkimelojalle kuin myös tuolle lähtöään touhunneelle kolmen hengen bretonijoukolle. Tämä mainittu kansallisuuspäätelmä tuosta ryhmästä perustuu vain ja ainoastaan kielen kuulemiseen - ei ymmärtämiseen eikä kansatieteelliseen tutkimukseen. Hyvin olivat kuitenkin melontahommiin varustautuneet - oli nimittäin kypärät päässä ja paukkuliivit päällä yms...

Kuvamaailma ja video kertokoon retken aurinkoisen ja pieneltä osin myös sateisen tarinan! Ja muuten se turisteja kuskaava ja videollakin kajakkeja keikuttava rautavene ei tuohon maisemaan kuulu. Puusellainen ja turistien kuskaamiseen soveltuva soutumallinen kyllä, mutta ei tuollainen rohjake. Voisivat käydä Kemi-Ounasjoella katsomassa safarifirmojen veneistä mallia.

Klikkaa kuva katselumoodiin!

Julma-Ölkky / GoogleMaps

Paddles in Heaven

Lämmin heinäkuun lopun päivä oli tänä kesänä "kaksikon" se ensimmäinen yhteinen retkipäivä. Ajankohdasta huolimatta tuo yhteisen kauden aloitus suuntautui perinteen mukaan Norvajärvelle. Lämmin sää ja peilikirkas järvenselkä tarjosivat nautinnollisen lempeän hetken yhteiselle kesäharrastukselle. Pikkusenvähän kahvitaukoa pääsivät kiusaamaan rannan tuntumassa kulkeneiden porojen perässä tulleet paarmalaumat. Joten näin kahvitauko jäi varsin lyhyeksi ja osaltaan vähemmän nautinnolliseksi. Se sijaan avoin järvenpinta ja valkoisten pilvien koristelema taivas tarjosivat pelkkää valoa ja harmonista tunnelmaa.

Norvajärvi / GoogleMaps

Kauden alkuun jäidenlähdön odotuksen aika

Kajakit telakalle

Niin tai ei sen ihmeemmin telakalle, sillä  oikeastihan Bigfootti ja Tiwok pääsivät uuteen varastoon. Se vain on jotenkin hieman outoa sanoa "telakalle", sillä kattotuoleihinhan nuo laitettiin roikkumaan. Uuteen katonaluseen  oli päästävä, koska aiemmat suojat purettiin. Onneksi kajakeille ja niiden omistajille itselleen, että tämä paikka saatiin käyttöön. Se kun ei kerros- ja rivariasukkaan ole ihan  helppoa näille kesän riemupeleille löytää  järkevää  ja rosvoilta turvattua suojaa . Onneksi kumpaisenkin melojan lapsissa on noita omakotiasujia ja heissä avun tarjoamiseen riittävää kiltteyttä. Nytkään ei siis ainakaan lumi pääse venhoja painamaan eikä myyrät pesiään niihin tekemään.

Kauden loppu?

Tässä kesäsäilytyspaikassa renkaiden päällä levätessä ei vielä voida olla aivan varmoja tuosta kauden loppumisestakaan. Syksy vain tahtoo tulla niin äkkiä, että meloja huomaa sään viilenneen ja vesireittien tulevan siinä samassa kesälämpimiin verrattuna vähemmän luokseen vetäviksi. Ruskan värit ovat juuri nyt tietysti parhaimmillaan, joten sen puolesta kuvaajan kyllä tekisi mieli vielä lähteä vaikka Julma-Ölkyn kanjonilaaksoon. Sinne on pitkin kesää jo tehnyt mieli, mutta aikataulut eivät vain ole parin osalta kohdanneet.

Jos vaikka tulisi viime syksyn kaltainen lämmin jakso, niin saattaisipa tuota pätkän vielä meloa. Ja voihan sitä aikataulun yksiköllä yksinkin tehdä. Se nyt vain vaatisi viitseliäisyyttä ja orientaation muutosta pois "kaksinretkeilystä".  Näin syksyllä jää tuossa kajakkien äärellä pohtimaan myös hieman kaukaisempaa tulevaa! Mielessä on vuosien takainen ja koettu veneen talviteloille kääntö. Siinä nostettiin masentavan usvaisessa ja kylmässä syyssäässä kolmeen mieheen vanhan kalaväärtin venettä pukkien päälle kevättä odottelemaan. Kääntämisoperaation jälkeen omistaja jäi kahden muun yllätykseksi veneelleen apeana katsomaan mökkirantansa suuntaan. Siinä kaverit hieman hämillään odottelivat useamman minuutin päänsä painanutta veljeä. Vihdoin toinen ystävistä rohkeni varovasti kyselemään, että oliko joku tai jompikumpi jotenkin pahoittanut veljen mielen. Mitään sellaista ei onneksi ollut tapahtunut, vaan veneen omistaja oli vain jäänyt hyvästelemään veneensä, koska mieleen oli noussut outo tunne siitä, että jos vaikka sitä seuraavaa kevättä ei tulisikaan. Ja näinhän se elämä menee! Vaikka turhaan kaveri murehti, sillä pian kymmenen vuoden keväät hän on jo tuon veneensä taas kesän riemuihin teljolta nostanut. Mutta mistä sen nyt jo näin syksyllä tietää näiden kahden kajakinkaan tulevan kesän yhdessä matkaamiset. Tänäkin kesänä vain kuusi yhteistä retkeä! Bigfootikin matkasi auton katolla ihan yksikseen tommoset 2500 kilometria. Niin tai jos vaikka vaihtuisivat jopa uusiin, sillä onhan takana jo viisi avovesikautta. Talven säilytykseenkin joutunevat erillään tai ainakin uuteen paikkaan. Vanhat vajat ja viime talven sisämajoitus on purettu pois, joten näin on vain etsittävä uudet suojat. Eihän noin mukavia vehkeitä sentäs sään armoille jätetä!

Iltamelonta

Tyyni ja kaunis työpäivän jälkeinen ilta houkutteli nauttimaan iltamelonnan riemusta. Norvajärvi on onneksi riittävän lähellä tällaiselle pikaiselle poikkemiselle. Reilun parin tunnin viivähdys järvelle oli täynnä kaunista veden kalvoltakin heijastuvaa syksyn valoa ja vielä kohtuullisen korkealta paistavan auringon lämpöä.

Norvajärvi GoogleMaps

Lähtöpaikkana taas kerran vanhan lentosataman ja saksalaisen sotilashautausmaan viereinen veneenlaskubetoni. Kahvit nautittiin leppoisan meloskelun jälkeen jonkun onnellisen mökinomistajan hiekkarannalla. Ei sitä nyt aivan mökkirannalle kehdattu rantautua, mutta jos jollakulla on sata metriä tuollaista rivieraa, niin kyllä sitä nyt mahtaa häpeilemättä muutamasta metristä vieraskin nauttia. Kovin tyhjiltä mökit laajemminkin jo tässä vaiheessa kesää ja varsinkin tietysti työviikkoakin näyttivät. Kajakkien päästyä kuljetusvälineensä katolle kumpainenkin melojista pulahti uimaan vielä yllättävänkin lämpimän järven syleilyyn. Kaikella tavalla siis hyvin virkistävä reissu!