Inkulansalmen siltojen alitus

Tällaista leikkiä GoPron kanssa. Aurinko paistoi silmiin ja kamerakin keikkui hieman kallellaan, mutta tunnelmaan kai näinkin päästään.

Googlemaps - Inkulansalmi

Aina auringon paistaessa

Tämä melontalenkki on tehty jo pari päivää sitten. Nimittäin onhan tässä lomalla muutakin tekemistä, kun vain blogin päivittely. Nämä kuvat kyllä säilyvät koneen muistissa usemapiakin päiviä. Tämä mielenmaisema ja auringon näillä lenkeillä antama valo ja lämpö elähdyttävät monia hetkiä vielä talvenkin hämärissä. Tässä siis muutamassa kuvassa hieno pari tuntia yhdessä nautittua laatuaikaa!

Hyväntuulen ehtoopäivämelonta pilviverhon väistyttyä

Aamun ja keskipäivän pilviverho oheni ehtoopäivän kuluessa. Taivaanrannan toisella puolella oli järvelle lähtiessä kuitenkin vielä mustia ja aika vihaisenkin näköisiä pilvenlonkeroita. Tuuli jaksoi myös omalta osaltaan pilven reunaa seuraillen muistuttaa läsnäolostaan. Nämä rohkeat melojat vain uskaltautuivat vesille sateen uhkaa ja tuulen tuiverrusta uhmaten. Onneksi mitään uhmattavaa ei tullutkaan, sillä taivaan aurinkoisempi puoli voitti sadepilvet ja sen myötä myös  tuuli tyyntyi. 

Paluu Iso-Röyhiöön ja Kyrösjärvelle

Kesän 2013 upeiden säiden ja kaksiviikkoisen melontaloman jälkeen paluu Kyrösjärven pinnalle oli muistetun aurinkoinen. Sateinen ja osin kylmä kesä ei edellisen perjantain + 29 asteen helteen jälkeen lupaillut kuluneella viikollakaan säiden osalta mitään hyvää. Mutta kuinkas ollakaan - aurinko antoi itsensä paistaa taas koko perjantain. Veden pinta oli enimmiltään peilityyni ja lämpöä asteissa noin parikymmentä. Päivän lenkistä muodostui siis oikein hieno retki , joka taas kerran poltti ainakin miesmelojan käsivarret. 

Hellemelonta Kuopion Neulaniemen nokalta

Täytyy nyt toivoa, että tämä kesäinen melontalenkki ei jäänyt ainokaiseksi kauniin sään hellimäksi vesiretkeksi. Koko alku- ja nyt jo keskikesänhän auringon lämpö on antanut odottaa itseään. Sateisen illan jälkeen aamu aukesi lämpimänä, joskin vielä hieman utuisena. Tuuli (4 m/s) hieman arvelutti melojia. Ei siksi, etteikö pienillä aalloilla pärjättäisi, mutta se nyt kun vaan on tyyni järven pinta kajakista katsoen niin paljon somempi meloa ja nauttia. Eihän sinne tarvitse kärsimään lähteä! Menee homma pian nauttimisen sijaan kuntourheiluksi -  ja sehän ei näillä retkillä ole tavoitteena. Saarten suoja piti kuitenkin pintaveden tyvenenä, vaikka rantojen uljaat puut ajoittain humisivatkin kohtuullisen tuimassa tuulessa. Näin siis melonnan nautittavuus oli sään osalta täydellinen.

Tämäkin Kallaveden pinnalla vietetty reilu parituntinen näytti taas, kuinka kaunis ja puhdas vesistö Kuopiolaisilla on nautittavanaan. Rantautumiseen ja tulisteluunkin on osoitettu hienoja paikkoja, joka näin satunnaisen kulkijan kannalta on lähes välttämätöntä. Onhan nimittäin suuri osa rannoista aika tavalla tehokkaasti mökkirakennettu. Tällä reissulla tuli testattua myös Kallan melojien rakentamat kajakkilaiturit. Hauskoja laiturikouruja, joista kajakkiin meno ja ylösnousukin vaatii oman tekniikkansa ja näin myös harjoittelua. Toinen tästä kauniimman parista semmoisen testasi ja kohtuulliseksi havaitsi

Lähes 30 asteen helle piti huolen, että niskat ja käsivarret ehtivät reilun parin tunnin vesilläolon aikana aurinkovoiteista huolimatta kärventyä. Se vain on tuo pilvettömältä taivaalta porottava aurinko ja järven kilotus aikamoisen petollinen  yhdistelmä.

Neulaniemen venelaituri