Hellemelonta Kuopion Neulaniemen nokalta

Täytyy nyt toivoa, että tämä kesäinen melontalenkki ei jäänyt ainokaiseksi kauniin sään hellimäksi vesiretkeksi. Koko alku- ja nyt jo keskikesänhän auringon lämpö on antanut odottaa itseään. Sateisen illan jälkeen aamu aukesi lämpimänä, joskin vielä hieman utuisena. Tuuli (4 m/s) hieman arvelutti melojia. Ei siksi, etteikö pienillä aalloilla pärjättäisi, mutta se nyt kun vaan on tyyni järven pinta kajakista katsoen niin paljon somempi meloa ja nauttia. Eihän sinne tarvitse kärsimään lähteä! Menee homma pian nauttimisen sijaan kuntourheiluksi -  ja sehän ei näillä retkillä ole tavoitteena. Saarten suoja piti kuitenkin pintaveden tyvenenä, vaikka rantojen uljaat puut ajoittain humisivatkin kohtuullisen tuimassa tuulessa. Näin siis melonnan nautittavuus oli sään osalta täydellinen.

Tämäkin Kallaveden pinnalla vietetty reilu parituntinen näytti taas, kuinka kaunis ja puhdas vesistö Kuopiolaisilla on nautittavanaan. Rantautumiseen ja tulisteluunkin on osoitettu hienoja paikkoja, joka näin satunnaisen kulkijan kannalta on lähes välttämätöntä. Onhan nimittäin suuri osa rannoista aika tavalla tehokkaasti mökkirakennettu. Tällä reissulla tuli testattua myös Kallan melojien rakentamat kajakkilaiturit. Hauskoja laiturikouruja, joista kajakkiin meno ja ylösnousukin vaatii oman tekniikkansa ja näin myös harjoittelua. Toinen tästä kauniimman parista semmoisen testasi ja kohtuulliseksi havaitsi

Lähes 30 asteen helle piti huolen, että niskat ja käsivarret ehtivät reilun parin tunnin vesilläolon aikana aurinkovoiteista huolimatta kärventyä. Se vain on tuo pilvettömältä taivaalta porottava aurinko ja järven kilotus aikamoisen petollinen  yhdistelmä.

Neulaniemen venelaituri