sunnuntai 30. elokuuta 2015

Se vain mahto kesän melonnat olla melottuna

Kiireet ja kelit mahtavat yhdessä tehdä mahdottomaksi melontakauden jatkon. Sitä vain ei viitsi kovin pitkälle syksyä ajella kajakit auton katolla odottelemassa melontaretkeen sopivaa hetkeä ja säätä. Kun on hyvään tottunut, niin kynnys pohjatuulen tuivertaessa on kovin suuri veneiden vesille laskemiseen. Jos kuitenkin vielä jokin pieni lenkki tehdään, niin siitä sitten myöhemmin. Siltä varalta, ettei näin käy, niin tässä kolmen minuutin talviuneen vaivuttamisen melontavideo.



tiistai 25. elokuuta 2015

Uusia putaita

Ja vielä +24! Tietysti tuollainen lämpö ja täysin tyyni sää houkutteli kesän melontasaldon kerrytykseen. Ounasjoen Hiansaaren mantereesta erottava Ruutananpudas ja sen sivuhaarat olivat vielä käymätön paikka, joten sinne matka hieman ekstemporeena suuntautui. Veden korkeus on nyt sen verran korkealla, että kapeimmat ja matalimmatkin väylät mahdollistivat kulun. Näin hyvin ei kai normaalikesän lopulla matkateko tuolla aina onnistu. Muuten kaksikon retki eteni sulavasti, mitä nyt urospuolisen "äkkinäisyys" aiheutti kerran pienen ylimääräisen kierroksen. Maisemat olivat vahvasti kääntymässä syksyn väreihin ja tuoksuihin, vaikka kesä paahtoikin vielä täysillä! Ja eipä ollut onneksi metsämiehen pyssy eikä hallin hammas saavuttanut rannan luottavaisia sorsia. Nuo nimittäin vain innokkaana ruokailivat mitään kajakeista välittämättä.

Ounasjoki, Ruutananpudas - Google Maps














maanantai 24. elokuuta 2015

Kotovesillä

Vielä kun näyttää olevan kesää, niin yllyttivät toisensa hakeutumaan  Kirkonjyrhämän venerantaan kajakkejaan kastelemaan. Heti lähdöstä taivas tummeni, muta siitä ei tullut sen kummempaa. Mieluumminkin tuota mustaa pilveä seurasi täydellinen tyven. Toisen harrastuksen parista tuttujakin tyynen veden päältä löytyi. 

Kirkonjyrhämä - Google Maps

Klikkaa kuvaa - pääset katsomaan koko sarjan "suurennettuna"!










sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesän parhaat Miekojärvellä

Melontapäivien määrä ei ole oikein tahtonut kuluneena kesänä kertyä. Onneksi sää on nyt jo hieman toista viikkoa suosinut tätäkin jaloa rentoutumisen ja liikunnan muotoa. Sade ja tuulihan ne ovat se kamalin sabotööri näille hommille. Etenkin tuuli on tullut kuluneen suven aikana hyvinkin tutuksi. Nyt sää ja vierailupaikka Miekojärven rantaan ja ulapalle natsasivat kymmenen pisteen arvoisesti. Jotenkin viimeisin puolitoista viikkoa on enteillyt jotain näin hyvää. Forecankin antamat ennusteet menivä kerrankin kohdalleen.

Miekojärvi - Google Maps

Majoittuminen ja melontojen lähtöpaikka oli Sirkkakosken puoleisella (pohjoispää) osalla Miekoa. Näin ensimmäinen melontapäivä launtaina suuntautui kuin automaattisesti Vaarasaaren kiertoon. Viime kesän tutustuminen saman saaren ympäristöön oli jäänyt vähän puolitiehen hyvän uimrannan löydyttyä. Matkaa lienee tällä kertaa mutkineen kertynyt lähemmä 20 kilometriä. Sää ei tahtonut sumuisen yön jäljiltä millään selkeytyä. Eteläinen vastatuulikin pyrki osaltaan hidastamaan matkalaisten etenemistä. Etelätuuli on onneksi näillä leveysasteilla se lempein tuulensuunta, joten rasitus ei muodotunut kovinkaan suureksi. Retki ehti Kirkonveräjälle saakkaa, ennen kuin pilviverho lopullisesti repesi. Sen jälkeen toinen puoli matkasta sujuikin enemmän auringon lämmössä ja tyyntyvässä säässä. Hieno päivä päättyi majapaikan upean saunan löylyihin ja saunalaiturin lepotuoleilla vietettyyn tunnelmalliseen hetkeen auringonlaskuineen.


















Sunnuntaiaamu oli taas kohtuullisen viileän yön jälkeen sumuisen tuhruinen. Nyt maiseman peitti kuitenkin vain kevyt sumuverho, joka hälveni jo aamun aikana auringon noustua riittävän korkealta lämmittämään. Aamupalan ja majoituksen siivoamisen jälkeen kajakit työnnettiin tietysti hyvin pikaisesti vesille. Suunnaksi otettiin aiemmin tuntemattomaksi jäänyt Moinalahden perukka. Leppoisan meloskelun ohessa tutustuttiin paikalliseen mökkirakentamiseen, joka paikoin osoittatui varsin kirjavaksi ja kaavoitukseltaan tiheäksikin.









Hyvillä ja samalla hieman haikein mielin kaksikko kävi vielä ennen kotiinlähtöä lyhyellä virkistäytymisuinnilla saunalaiturin kupeessa. Toivottavasti kesä ei vielä tässä kuitenkaan ollut!


torstai 20. elokuuta 2015

Norvajärvi +26

Elokuun toinen retki Norvajärvelle. Oli taas työpäivän päätyttyä päästävä nauttimaan tarjotusta lämmöstä ja valosta. Ehkä +26 on hieman liikaa mainostettu, mutta niin se vain voortin mittari näytti. Kotiakkunan pirtumittarikin näytteli astetta vaille tuon. Mitäpä mittarilukemilla enempää kehuskelmaan, sillä kyllä kuvat kertovat niin melojien kuin säänkin "mielenlaadun". Tuuli peijooni vain kovasti keinutti kajakkeja. Se ei onneksi kuitenkaan lämpimänä tuntunut kovin pahalta. Kajakkia puhurit kyllä käänteli ja kaiketi positiivisena tuloksena vahvisti vatsanseudun lihaksia ja käsivarsia. Sen sijaan venhojen kotimatkalle pakkaamisen mäkärät ja polttiaiset osasivat kehnot tapansa mukaan tehdä kovin kiusalliseksi. Tuulihan nimittäin ryhtyi  tuossa rantautumisvaiheessa tyyntymään - niin kuin juuri sopivasti tarjoten itikoille tilaisuuden iskeä ihmispolon nilkkoihin ja sen kaljupäisen melojan päälakeen.

Norvajärvi - Google Maps










tiistai 18. elokuuta 2015

Kaupunkiretki

Elokuinen + 25 asteen lämpö kiirehti kajakkimelojakaksikon lähivesimelontaan. Aikaa ei ollut työpäivän jälkeen tuhlattavaksi kaukaisten merten etsimiseen. Näin Ounaspaviljonki valikoitui luontevaksi lähtöpaikaksi. Tavoitteeksi asetettiin lenkki Kulpinväylän kautta Kemijoelle ja siitä Lainaalta Arktikumin puiston väylää Ounasjoelle ja jotain sen suistokanavaa takaisin lähtöpaikkaan. Taidettiinpä siinä sitten innoissaan matkan pidentämiseksi Pullinpudaksen kautta Lainassaarikin kiertää

Lämpö todellakin oli hivuttautunut alkuiltaan mennessä hellerajalle + 25 astetta. Paviljongin ranta oli varsin kesäinen runsaa uimarijoukon ansiosta. Lähes kaikilla suiston hiekkasärkilläkin näytti vielä iltaseitsemän jälkeen riittävän auringonpalvojia.  Kesän lopusta viestitti ainoataan aikuistuneet ja osin parveutuneet kuluneen kesän sorsapoikueet ja paikoin ruskettuneet puiden lehdet. Niin ja tietysti kesän loppua enteilee jo hieman "syyskellastunut" auringonvalo.

Yksi ikävä ja hieman jurppimaan jäänyt huomio tuli tämän kesäisen illan lenkillä tehtyä. Se ei ihan kamalasti melojien taivallukseen vaikuttanut, paitti mitä nyt metelinä. Keljutuksen aiheutti moottoripelien koheltaminen, ja se jäi myös vähän huolestuttamaan. Vesiskootterien ja joidenkin veneiden holtittoman tuntuinen ajo varsinkin Lainaanselällä ja yleensäkin siltojen välisellä alueella aiheutti taatusti vaaratilanteita. Kuulemman mukaan takanamme harjoitelleessa SUP-melojaryhmässä oli peräaaltoihin kaaduttukin. Kaatumispaikka oli  kohtuullisen vaarallisesti nelostien siltojen palkkien vieressä. Talvella siinä on kelkoille nopeusrajoitukset, mutta nyt ei mitään sellaiseen viittavaa näkynyt. Ja jos siinä rajoitukset on, niin enimmäkseen niistä ei näytetty piittavan. No - olihan siellä muutama kohtelias ohiajajakin, jotka ymmärsivät himmata vauhtiaan. Joskin ison veneen vauhdin pudotus nostaa plaaniajoa isomman aallon. Vauhdin hiljentäminen antaa kuitenkin aina lihasvoimilla kulkeville aikaa varautumiseen ja osoittaa soutajalle tai melojalle, että kanssakulkija on nähnyt.

Ounaspaviljonki, Rovaniemi