Retki Vuotungin aalloille

Kuusamon järvien tututustuminen jatkui Vuotungin merkeissä. Juhannuksen jälkeistä säätä ei voinut ihan helteiseksikään kutsua, mutta onneksi aurinko jaksoi hetkittäin hellien näyttäytyä. Sehän melojille riitti, vaikka pohjoinen tuuulenpuhuri kotomaamme kesän luonteesta muistuttikin.

Retkelle lähdettiin Kuntijoen Kuntijärven puoleisesta venesataman päästä. Vesi oli kesäisen matalalla, joten kaksikkoa hieman arvelutti kajakkien pohjan ja maapallon välisen veden riittävyys. Ahtaaksihan joen koskirovikot osoittautuvat, mutta kohtuudellahan niistä selvittiin.

Tavoitteeksi asetettiin Heponiemen kierto ja poikkeaminen Jyrkänkoskella ennen Vuotungin kylän rantoihin tutustumista. Suunnitelmaan kuului myös Ala-Vuotungin bongaaminen, mutta tuuli ja Välijoen virtaus Saarenkyläntien sillan alla lymyilevine kivikkoineen perui tuon ajatuksen.

Kuntijoen ylöspinnistyksen jälkeen oltiin taas yhtä isoa elämystä rikkaampia. Mukaan tarttui myös pari Jyrkänkosken vanhan liippatehtaan jäännöksistä napattua liippakivien sekunda-aihioita, palaneet käsivarret ja muutama lisänaarmu kajakkien pohjissa.

Vuotunki & Kuntijoki (Google Maps)

Saat kuvankatselun klikkaamalla vaikkapa tuota ensimmäistä kuvaa!

Nyt on kotovedet katsastettu

Niin tai ainakin osa lähimmistä melontapaikoista tuli näin kolmella kerralla kierreltyä. Kaikkien Rovaniemen seudun jokipätkiä ja järviä kun ei kuitenkaan ehdi edes kahdessa kesässä melomaan, niin piti ottaa käsittelyyn vain tämä lähiotos. Tässä tapauksessa kotovedeksi on nimeytnyt jo perinteisiksi muodostuneet kauden aloituspaikka Norvajärvi ja kaksi iltamelontojen vakipaikkaa. Vakipaikoiksihan kajakkiparilla on muodostunut Ounasjoen suistoalue ja Lainaanselkä (Kemjoen ja Ounasjoen yhtymäpaikka) sekä nyt käyty Alakorkalo / Kemijoen itäpuoli Kemijoessa.

Tämä kesäkuun ensimmäinen päivä ei aamusta lupaillut kovin hyvää melontasäätä. Taivas oli peittynyt harmaaseen pilviverhoon, joka harvakseltaa pudotteli sadepisaroitaan ihan peräti maahan saakka. Säätiedotus lupaili kuitenkin kelin paranevan alkuiltaan mennessä, joten kajakit jätettiin edellisiltana voortin katolle odottelemaan. Aurinkohan ryhtyi kuitenkin paistamaan jo varhain iltapäivästä ja sää lämpeni vauhdilla. Se kehno vain tuo auringonpaisteen aikaistuminen aiheutti sen, että pilvet palasivat ja sen myötä sadekuurot alkoivat uhkailla melojia juuri tuolloin "alkuillasta", jolloin oli vasta päästy vesille.

Kohtuullinen pari tuntia ehdittiin silti maisemista nauttia. Kemijoen itäpuolelle on taannoin voimalaitosten myötä syntynyt vedennousun seurauksena hieno lintujen pesintäalue. Paikka on täynnä pieniä ja vähän suurempia saarekkeita, joiden välissä on melontaan sopivia kanavia. Osin nuo vesireitit on niin matalia, että kajakki juuri ja juuri sujahtaa niissä pohjaan koskematta. Hieman yllätyksenä saatiin todeta, että jo nyt touko-kesäkuun vaihteessa vedenpinta oli aivan kesäisellä tasolla, joten matkanteko todellakin rajoittui vain näihin "kanaviin". Itseasiassa hauskaa ja mielenkiintoista etsiä sopivia reittejä, koska umpikuja on aivan hyvin mahdollinen monenkin reittivalinnan päässä.

Karttaa katsellen tuo juuri Alakorkaloa vastapäätä oleva vesialue näyttää "järveltä", mutta todellisuudessa on täynnä nuita mainittuja saarekkeita ja veden syvyys siellä on pääasiassa paristakymmenestä sentistä metriin. Kuvat kertokoon ainakin osan paikan luonteesta.

Kemijoen itäpuoli / Paavalniemi