Pienen tauon jälkeen säätiedotus lupasi liian hyvää, jotta melojat olisivat voineet jäädä kotiin. Lähivedet alkaa olla koluttu, mutta kyllä noita vielä 50 - 100 kilometrin säteeltä löytyy. Ohitimme Vikajärven ja Alanamman tavoitteenamme Ylinampajärvi ja pätkä Raudanjokea. Kyseessä on Matille vuosikymmenien takaa rakas ja paljon käyty kalajärvi. Raudanjoki sen sijaan vesikulkuneuvolla liikuttuna on aika outo. Lämpöä tänä elokuun loppupuolen lauantaina oli parhaimmillaan n. + 22 ja paikoin aurinko paistoi miltei polttaen. Hieman tuuleskeli pitäen samalla sääsket ja polttiaiset loitolla. Lämpimästä säästä huolimatta syksyä oli värien puitteissa jo kovastikin paljon ilmassa.
Tarja teki heti matkan alkupäähän rannasta lähdön yhteydessä "koulutuskuvia" siitä, kuinka hieman isokokoisempi
melonnanharrastaja saa ährättyä itsensä kajakkiin. Toivottavasti tuo rohkaisee muitakin ylipainon ja - pituuden kanssa kamppailevia lajin pariin. Ja kuten myös näkyy, niin taas kerran tuo pujottautuminen Bigfootiin onnistui. Tarjahan se vain tahtoo tuossa vesille lähdössä olla aina vikkelämpi ja taitavampi. Pääseepä nyt kuitenkin uudella Olympuksella kuvailemaan kaverin lähtötupertamista, joten ei aikakaan tule odottavalle pitkäksi.
Ylinampajärveltä löytyy muutamia pieniä ja nättejä hiekkarantoja rantautumiseen ja jopa kesän hellepäivien auringonotto- ja uimapaikoiksi. Vesi on puhdasta ja rantojen mataluus voi lämmittää veden hyvinkin uimakelpoiseksi. Nyt tyydyimme kevyen kahvilounaan ohessa nauttimaan auringon ja rantahiekan lämmöstä. Kuvat kertokoon loput!
