Viidentoista sillan lenkki

Saarenputaan kiertämisen lähtöpaikaksi arpoutui Ounaspaviljonki. Tuo lenkki tehtiin ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kerran hetimmiten  kajakkihuuman alkumetreillä. Silloin kuitenkin tosinpäin - Pudasta vastavirtaan Ounasjoen suunnalta meloen ja Kemijokea alas lasketellen. Uusinnassa päädyttiin päinvastaiseen kiertoon. Ison joen virtaaman aiheuttamat Suutarinkorvan sillan alaiset akanpyörteet hieman yllättivät, mutta muuten retki sujui leppoisissa merkeissä. Vesi vain oli aika kylmää, joten ilman +20 tuntui kajakissa viisi astetta alhaisemmalta.  Niin - ja eikä kaikkia siltojen alituksia ole kuvattu! Kartalta kyllä yritettiin selvittää niiden oikea määrä, ja päädyttiin juuri tuohon otsikon mukaiseen lukuun. Aika monta niitä ihminen on sinne rakennellut.

 

 

Lehtojärvi

Kesäkukkien hakumatkaan liitettiin tutustuminen Lehtojärveen. Haavikon puutarhalla vierailun jälkeen kajakit vietiin pohjoispään uimarannalta veteen. Matka taittui merieteläisen tuulen vastaisesti kohti Sinetänsalmea. Sää näytti taas parastaan. Aurinko porotti suojaisissa paikoissa tulisesti, mutta pilvet ja navakka tuuli tarjosivat hetkittäin pientä vilvoitusta. Rannan ainoa suurempi maatila salmen tuntumassa antoi lähes koko retken ajan tuulen henkäysten myöstä ilmoittaa itsestään. Lehtojärvessähän on nähtävissä jälkiä vanhastakin rehevöitymisestä, joka ei ehkä vielä näin varhain kesästä näyttäydy erityisen runsaana vesikasvillisuutena. Sen sijaan veden väri siihen antaa viitteitä. Ehkä ja toivottavasti tuo rehevyyden uhka on vain mielikuvaa, joka syntyi järven päällä leijuvasta lietteen hajusta. Tuulelta suojaisessa taukorannassa tuoksut eivät haitanneet.

Lähes neljän tunnin vesiretki oli kokonaisuutena nautittava. Ja eikä kai se evoluutio ole tätä elävää sukupolvea kokonaan vierottanut maaseudun elämän tuoksuista. Hiljaisuutta ja rauhaa riitti vaikka muille jakaa. Hieman se kummastuttaakin, että rannoilla ja veden päällä on niin vähän liikettä. Järvellä piipahti lisäksemme vain yksi vesijetti, joka yritti vesihiihdättää todella onnetonta ja taitamatonta alan harrastajaa. Aurinkoa ainakin saatiin kerrakseen paljon - toivottavasti ei liikaa! Retkikahvitkin kuksasta on aina elämys.

Työpäivän päätteeksi

Kesäkuun 3. päivä oli kuvien kaltainen. Edellisenä päivänä säätiedostus jo varoitteli hyvästä melontakelistä. Tämä tietysti sai aikaan toimintaa, joka johti focuksen nokan kääntämiseen Alakorkalon veneenlaksupaikalle. Sieltä kajakit suunnattiin Kemijoen yli joen itäpuolelle - niin tai oikeammin kai kaakkkoon. Siellä on edelliseltä keväältä tuttu "lintukosteikko". Alueen synty pohjautuu voimalaitosten rakentamiseen, jolloin vanhat viljelysniityt jäivät veden alle. Paikka on ihanteellinen lintujen pesinnälle runsaine suosaarekkeineen. Puolisukeltajille myös mitä parhain ruokapöytä veden mataluuden vuoksi. Tämä retki oli löytöretki syvälle kanavien perukoille. Loppuviimeksi edessä oli umpiperä, josta palailtiin "omia jälkiä takasi". Kuvat antavat kovin laihan käsityksen lintupaljoudesta kameroiden pokkarilaadun vuoksi. Hienointa olisi kuitenkin tarjota kuultu luonnon äänisinfonia ja jakaa edes osa koetusta rauhasta ja valosta.