Kesäkukkien hakumatkaan liitettiin tutustuminen Lehtojärveen. Haavikon puutarhalla vierailun jälkeen kajakit vietiin pohjoispään uimarannalta veteen. Matka taittui merieteläisen tuulen vastaisesti kohti Sinetänsalmea. Sää näytti taas parastaan. Aurinko porotti suojaisissa paikoissa tulisesti, mutta pilvet ja navakka tuuli tarjosivat hetkittäin pientä vilvoitusta. Rannan ainoa suurempi maatila salmen tuntumassa antoi lähes koko retken ajan tuulen henkäysten myöstä ilmoittaa itsestään. Lehtojärvessähän on nähtävissä jälkiä vanhastakin rehevöitymisestä, joka ei ehkä vielä näin varhain kesästä näyttäydy erityisen runsaana vesikasvillisuutena. Sen sijaan veden väri siihen antaa viitteitä. Ehkä ja toivottavasti tuo rehevyyden uhka on vain mielikuvaa, joka syntyi järven päällä leijuvasta lietteen hajusta. Tuulelta suojaisessa taukorannassa tuoksut eivät haitanneet.
Lähes neljän tunnin vesiretki oli kokonaisuutena nautittava. Ja eikä kai se evoluutio ole tätä elävää sukupolvea kokonaan vierottanut maaseudun elämän tuoksuista. Hiljaisuutta ja rauhaa riitti vaikka muille jakaa. Hieman se kummastuttaakin, että rannoilla ja veden päällä on niin vähän liikettä. Järvellä piipahti lisäksemme vain yksi vesijetti, joka yritti vesihiihdättää todella onnetonta ja taitamatonta alan harrastajaa. Aurinkoa ainakin saatiin kerrakseen paljon - toivottavasti ei liikaa! Retkikahvitkin kuksasta on aina elämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti