Uusia ja vanhoja Kemijoen niittykanavia

Vihdoinkin pieni hetki aurinkoista päivää kajakkiretkeilyn merkeissä. Työpäivän rajaama aika vei Alakorkalon veneenlaskupaikalta Kemijoelle ja sen itäpuolelle. Siellä on voimalaitosrakentamisesta johtuvan vedennostaman seurauksena lintukosteikkojen ja niittysaarekkeiden välissä matalia ja juuri kajakilla mukavasti edettäviä kanavia. Paikoin vettä paatin alla sentti tai pari, mutta enimmäkseen useampia kymmeniä senttejä ruohikkoista uomaa tai vähän laajempaa lamparetta. 

Vesilinnut näyttävät jo hiljakseen kokoontuvan muuttoparviksi ja luonto muutenkin vaikutti etenkin iltaa kohden kovin syksyn tuoksuiselta. Tänä kesänä syksyistä vaikutelmaa vahvistaa kuusia vaivaava laajahkosti esiintyvä ruostesieni, joka on tehnyt puista melkein ruskeita. Tietysti sateinen ja kylmä kesä antaa oman varsin kylmähkön vaikutelmansa. Alkuillasta aurinko lämmitti etelätuulen kera ihan mukavasti, mutta ystäväMerjan luokse poiketun kahvittelupoikkeamisen aikana taivaalle ehättänyt pilviverho viilensi paluumatkan säätä kummasti.

Hei ja kas kummaa - mitä matkalla näimmekään! Toinen kajakkipariskunta meloi vastaamme jossain tuolla retkemme varrella. Hiljaista on muuten ollut nuo "vertaisten" kohtaamiset. Enemmän on kajakkeja tullut vastaan autojen katoilla kuin vesillä. Mukavaa näytti nuillakin vastaantulijoilla olevan!