Työpäivän päätteeksi

Kesäkuun 3. päivä oli kuvien kaltainen. Edellisenä päivänä säätiedostus jo varoitteli hyvästä melontakelistä. Tämä tietysti sai aikaan toimintaa, joka johti focuksen nokan kääntämiseen Alakorkalon veneenlaksupaikalle. Sieltä kajakit suunnattiin Kemijoen yli joen itäpuolelle - niin tai oikeammin kai kaakkkoon. Siellä on edelliseltä keväältä tuttu "lintukosteikko". Alueen synty pohjautuu voimalaitosten rakentamiseen, jolloin vanhat viljelysniityt jäivät veden alle. Paikka on ihanteellinen lintujen pesinnälle runsaine suosaarekkeineen. Puolisukeltajille myös mitä parhain ruokapöytä veden mataluuden vuoksi. Tämä retki oli löytöretki syvälle kanavien perukoille. Loppuviimeksi edessä oli umpiperä, josta palailtiin "omia jälkiä takasi". Kuvat antavat kovin laihan käsityksen lintupaljoudesta kameroiden pokkarilaadun vuoksi. Hienointa olisi kuitenkin tarjota kuultu luonnon äänisinfonia ja jakaa edes osa koetusta rauhasta ja valosta.

Kauden 2014 alku - Norvajärvi 29.5.

Kausi paketissa ja kajakit orrella

Tiwokki ja Bigfoot pääsivät talvilepoon edellisen talven paikkaan. Ylinampajärven melonnan jälkeen ne odottivat muutaman viikon pihalla siirtymistä sisätiloihin. Kajakkien päälle oli jo pari viikkoa aiemmin varissut aikamoinen lehtimatto, ennen kuin net nostettiin vajan vintille. Ehkäpä melojat vielä odottivat, josko sitä vaikka vielä kerran kuluvanakin syksynä mentäisiin vesille.

Nyt nuo pelit ovat kuitenkin nostettu hihnojen varaan ja pesty homettakin ehkäisevällä veneenpuhdistusaineella. Tuoksuvat jopa hyvälle ja raikkaalle. Joitakin naarmuja oli kumapainenkin pohjiinsa saanut. Kaiketi ne ovat nuo rantojen terävät kivet se pahin jäljen jättäjä. Päältä ja sisältä kaikki paikat kuin uusissa kulkupeleissä. Nyt vain odottamaan uutta kesää, aurinkoa ja lämpimiä vesiä.

 Kiitos Kesä 2013!

Jomphan kumphan Namphan - nyt Ylinamphan

Pienen tauon jälkeen säätiedotus lupasi liian hyvää, jotta melojat olisivat voineet jäädä kotiin. Lähivedet alkaa olla koluttu, mutta kyllä noita vielä 50 - 100 kilometrin säteeltä löytyy. Ohitimme  Vikajärven ja Alanamman tavoitteenamme Ylinampajärvi ja pätkä Raudanjokea. Kyseessä on Matille vuosikymmenien takaa rakas ja paljon käyty kalajärvi. Raudanjoki sen sijaan vesikulkuneuvolla liikuttuna on aika outo. Lämpöä tänä elokuun loppupuolen lauantaina oli parhaimmillaan n. + 22 ja paikoin aurinko paistoi miltei polttaen. Hieman tuuleskeli pitäen samalla sääsket ja polttiaiset loitolla.  Lämpimästä säästä huolimatta syksyä oli värien puitteissa jo kovastikin paljon ilmassa.

Tarja teki heti matkan alkupäähän rannasta lähdön yhteydessä "koulutuskuvia" siitä, kuinka hieman isokokoisempi melonnanharrastaja saa ährättyä itsensä kajakkiin. Toivottavasti tuo rohkaisee muitakin ylipainon ja - pituuden kanssa kamppailevia lajin pariin. Ja kuten myös näkyy, niin taas kerran tuo pujottautuminen Bigfootiin onnistui. Tarjahan se vain tahtoo tuossa vesille lähdössä olla aina vikkelämpi ja taitavampi. Pääseepä nyt kuitenkin uudella Olympuksella kuvailemaan kaverin lähtötupertamista, joten ei aikakaan tule odottavalle pitkäksi.

Ylinampajärveltä löytyy muutamia pieniä ja nättejä hiekkarantoja rantautumiseen ja jopa kesän hellepäivien auringonotto- ja uimapaikoiksi. Vesi on puhdasta ja rantojen mataluus voi lämmittää veden hyvinkin uimakelpoiseksi. Nyt tyydyimme kevyen kahvilounaan ohessa nauttimaan auringon ja rantahiekan lämmöstä. Kuvat kertokoon loput!