Sonkajärven rantojen katsastus

Luonto teki tepposen elokuun ja tietysti koko kesänkin taituttua lopulleen. Vaikuttaa siltä, että aurinko yrittää antaa kaiken pitkin kesää pihtaamansa lämmmön nyt iltojen jo tummuessa ja syksyn tuoksun vallatessa luontoa. Eipä siinä mitään - hyvä parempi myöhään jne... Valosta ja lämmöstähän ehtii siis vielä vallan hyvin nauttia, kunhan vain saa nievelensä liikeelle.  Elokuun ehtoiden valo on kesäkuukausien valoista kauneinta, joskin auringon lämpö se katoaa heti pienenkin varjon sattuessa. Mutta kuka se käskee sinne varjon puolelle hakeutumaan. 

Tämän maanantaisen työpäivän jälkeinen kajakkiristeily tehtiin Sonkajärven pinnalla. Kyseinen kohde on ollut viime kesästä alkaen tavoitteena, mutta jostain syystä auto ei vain ole sinne kuljettanut. Sen sijaan viereiset ja samaan vesireittiin alempana kuuluvat Lehtojärvi ja Sinettäjärvi ovat "valloitettujen" kohteiden luettelossa.  Sonkajärvi osoittautui kohtuullisen puhdasvetiseksi ja vähäruovikkoiseksi vesialueeksi. Joskaan sekään ei ole täysin rehevöitymiseltä varjeltunut. Selväähän on, että tuollaisen metsien ympäröimän ja kohtuullisen vähävirtauksellisen järven kertymät tulevat suureksi osaksi metsäpuroista ja - ojista. Näin muuten kirkkaassa vedessä oli pieni humuksen aiheuttama rusehtava sävy, joka ei varmasti johtunut kuluvan kesän runsaasta suopursuruoste-epidemiasta.  Oikeastaan näytti jopa siltä, että järven ympäristön puusto oli hyvin vähän tuon ruostesienen valloittamaa.

Sonkajärvi on tyypillinen mökkijärvi Rovaniemen kupeessa. Pieniä ja vähän suurempiakin asumuksia oli paikoin aika tiheässä. Iso osa rantamökeistä on kohtuullisen vanhaa rakennuskantaa, mutta kyllä joitakin aivan uusiakin huviloita metsän siimeksestä pilkahteli. Vapaita hiekkarantojakin riitti vielä melojan rantautua. Kohdattu rannan asukas kertoi järvessä elelevän luontaisesti muikkua ja runsas hauki- sekä ahvenkanta. Kuhaa kuuluu jokusen vuoden istutetun, joten ruokakalassa pitäisi mökkiläisten pysyä. Meloja tapasi myös verkoilleen lähdössä olevan vanhemman
kalastajapariskunnan, joissa herrapuoleinen totesi kokeneensa viiden verkon pyydyslajitelmansa jo neljästi tyhjänä. Eipä se siis tuokaan lampi aina anna!

Sonkajärvi, Rovaniemi - Google Maps

Hetki kesän lämpöä

Iltapäivällä kovaa vauhtia Norvajärven pinnalle. Syy moiseen kiiruhtamiseen oli taivaalla hehkuva aurinko ja sen suoma 23 asteen lämpö. Tuuli kuitenkin kehtasi nousta juuri kajakkien vesillelaskun aikaan ja taivaanrantaan kerääntyi uhkaava pilvirintama. Vanhan lentoaseman viereiseltä veneenlaskubetonilta lähdettiin laineille keikkumaan. Puolen tunnin meloskelun ja aalloilla taiteilun jälkeen rantauduttiin suojaisen tyynelle hiekkarannan pätkälle. Siinä polttavasta auringonpaisteesta nauttien juotiin kuksakahvit ja seurailtiin järven takaa nousevaa tummaa pilviverhoa. Synkkenevä taivaaanranta pakotti auringon lämmöstä huolimatta liikenteeseen ja jo melkein kuohupäille nousseelle järvenselälle. Näin paluu retkeltä meni rentouttavasta meloskelusta hartioita repiväksi kuntourheiluksi. Niin ja muuten melontakuvat jäi aalloilla keikkuessa ihan turvallisuus-syistä napsimatta. Joku järki se on kuvaamisessa ja näköjään jopa kuvaajallakin!

Norvajärvi - Google Maps

Uusia ja vanhoja Kemijoen niittykanavia

Vihdoinkin pieni hetki aurinkoista päivää kajakkiretkeilyn merkeissä. Työpäivän rajaama aika vei Alakorkalon veneenlaskupaikalta Kemijoelle ja sen itäpuolelle. Siellä on voimalaitosrakentamisesta johtuvan vedennostaman seurauksena lintukosteikkojen ja niittysaarekkeiden välissä matalia ja juuri kajakilla mukavasti edettäviä kanavia. Paikoin vettä paatin alla sentti tai pari, mutta enimmäkseen useampia kymmeniä senttejä ruohikkoista uomaa tai vähän laajempaa lamparetta. 

Vesilinnut näyttävät jo hiljakseen kokoontuvan muuttoparviksi ja luonto muutenkin vaikutti etenkin iltaa kohden kovin syksyn tuoksuiselta. Tänä kesänä syksyistä vaikutelmaa vahvistaa kuusia vaivaava laajahkosti esiintyvä ruostesieni, joka on tehnyt puista melkein ruskeita. Tietysti sateinen ja kylmä kesä antaa oman varsin kylmähkön vaikutelmansa. Alkuillasta aurinko lämmitti etelätuulen kera ihan mukavasti, mutta ystäväMerjan luokse poiketun kahvittelupoikkeamisen aikana taivaalle ehättänyt pilviverho viilensi paluumatkan säätä kummasti.

Hei ja kas kummaa - mitä matkalla näimmekään! Toinen kajakkipariskunta meloi vastaamme jossain tuolla retkemme varrella. Hiljaista on muuten ollut nuo "vertaisten" kohtaamiset. Enemmän on kajakkeja tullut vastaan autojen katoilla kuin vesillä. Mukavaa näytti nuillakin vastaantulijoilla olevan!

Inkulansalmen siltojen alitus

Tällaista leikkiä GoPron kanssa. Aurinko paistoi silmiin ja kamerakin keikkui hieman kallellaan, mutta tunnelmaan kai näinkin päästään.

Googlemaps - Inkulansalmi

Aina auringon paistaessa

Tämä melontalenkki on tehty jo pari päivää sitten. Nimittäin onhan tässä lomalla muutakin tekemistä, kun vain blogin päivittely. Nämä kuvat kyllä säilyvät koneen muistissa usemapiakin päiviä. Tämä mielenmaisema ja auringon näillä lenkeillä antama valo ja lämpö elähdyttävät monia hetkiä vielä talvenkin hämärissä. Tässä siis muutamassa kuvassa hieno pari tuntia yhdessä nautittua laatuaikaa!

Hyväntuulen ehtoopäivämelonta pilviverhon väistyttyä

Aamun ja keskipäivän pilviverho oheni ehtoopäivän kuluessa. Taivaanrannan toisella puolella oli järvelle lähtiessä kuitenkin vielä mustia ja aika vihaisenkin näköisiä pilvenlonkeroita. Tuuli jaksoi myös omalta osaltaan pilven reunaa seuraillen muistuttaa läsnäolostaan. Nämä rohkeat melojat vain uskaltautuivat vesille sateen uhkaa ja tuulen tuiverrusta uhmaten. Onneksi mitään uhmattavaa ei tullutkaan, sillä taivaan aurinkoisempi puoli voitti sadepilvet ja sen myötä myös  tuuli tyyntyi. 

Paluu Iso-Röyhiöön ja Kyrösjärvelle

Kesän 2013 upeiden säiden ja kaksiviikkoisen melontaloman jälkeen paluu Kyrösjärven pinnalle oli muistetun aurinkoinen. Sateinen ja osin kylmä kesä ei edellisen perjantain + 29 asteen helteen jälkeen lupaillut kuluneella viikollakaan säiden osalta mitään hyvää. Mutta kuinkas ollakaan - aurinko antoi itsensä paistaa taas koko perjantain. Veden pinta oli enimmiltään peilityyni ja lämpöä asteissa noin parikymmentä. Päivän lenkistä muodostui siis oikein hieno retki , joka taas kerran poltti ainakin miesmelojan käsivarret.